Munasarjasyöpä

Munasarjasyöpä


　
 Aiheuttaja
Munasarjasyöpä syntyy munasarjojen kudoksen terveiden ja hyvänlaatuisten solujen alkaessa muuttua pahanlaatuisiksi.

Hyvänlaatuiset kasvaimet ovat munasarjoissa melko yleisiä - vain 15 % niistä on pahanlaatuisia. Kasvaimen pahanlaatuisuuden riski kasvaa naisen iän myötä.

Munasarjoissa esiintyy myös ns. borderline kasvaimia, jotka sijoittuvat hyvän- ja pahanlaatuisen välimaastoon.

On arvioitu, että

Munasarjasyöpä voi kasvaa paikallisesti munasarjassa. Se saattaa myös levitä ympäristöönsä, esimerkiksi vatsakalvoon, sisäelimien päälle sekä lantion että vatsaontelon imusolmukkeisiin. Pitkälle edenneissä tapauksissa syöpä voi lähettää verisuonten kautta etäpesäkkeitä maksaan, luustoon, keskushermostoon tai keuhkoihin.


Riskitekijöitä munasarjasyövälle ovat lapsettomuus ja lapsettomuushoidot, pitkäaikainen (>10 vuotta) hormonikorvaushoito vaihdevuosien aikana sekä pitkäaikainen klomifeenilääkitys.

5-10 % suomalaisten munasarjasyövistä on periytyviä. Riskiryhmään kuuluvat ne naiset, joiden suvussa esiintyy munasarjasyöpäoireyhtymä, rinta- ja munasarjasyöpäoireyhtymä (BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio) tai periytyvä paksusuolioireyhtymä (HNPCC).

Sairastumisriskiä puolestaan pienentävät mm. synnyttäneisyys, ehkäisytablettien käyttö sekä sterilisaatio.

　


Oireet

Varhaisvaiheessa munasarjasyöpä voi olla oireetonkin, mutta yleensä se aiheuttaa oireita.

Munasarjasyöpä on valitettavasti salakavala sairaus. Se aiheuttaa epämääräisiä vatsaoireita, ja se huomataankin usein vasta myöhäisessä vaiheessa. Yli puolella potilaista sairaus on toteamishetkellä ehtinyt levitä muihin elimiin.

vatsan turpoaminen/täyteläisyys
maha- tai alaselkäkipu.
paineoireet
vatsakipu
verenvuoto
ummetus
virtsaamisongelmat
ruokahaluttomuutta
laihtuminen
väsymystä.

Vatsan turpoaminen johtuu nesteen keräytymisestä vatsaonteloon tai kasvaimen kasvusta.


Toistaiseksi ei ole löydetty sellaista seulontamenetelmää, jolla sairaus voitaisiin havaita varhaisvaiheessa.


Näitä oireita voi esiintyä myös muissa sairauksissa kuin munasarjasyövässä.
　



Diagnoosi

Munasarjasyöpä löytyy usein gynekologisen tutkimuksen yhteydessä.

Lääkäri tekee aluksi kaikututkimuksen, jossa saadaan käsitys munasarjojen tilasta. Tutkimus tehdään emättimen kautta.

Munasarjoissa esiintyy usein myös hyvänlaatuisia kystoja eli rakkulakasvaimia, joista osaa häviää itsestään seurannan aikana.

Jos kaikututkimuksen löydös on epäilyttävä, tulisi jatkotutkimukset ja mahdollinen leikkaus tehdä syövän hoitoon erikoistuneessa sairaalassa.

Leikkauksessa kaikki syöpäkudos pyritään poistamaan ja levinneisyyden määrittäminen perustuu leikkauksessa tehtyihin havaintoihin ja otettuihin näytteisiin.

Munasarjasyövän levinneisyyttä tutkitaan lisäksi keuhkojen röntgenkuvalla ja maksan kaikukuvauksella. Tarvittaessa kuvataan vielä suolistoa ja virtsateitä.

Verinäytteestä tutkitaan ns. kasvainmerkkiaineet, jotka ovat kasvainsolujen vereen erittämiä aineita (CA 125, TATI ym.). Merkkiainepitoisuutta voidaan käyttää hyväksi hoidon tuloksellisuuden arvioinnissa ja myös myöhemmässä vaiheessa sairauden seurannassa.

Jos hoito tehoaa hyvin, syöpäsolujen määrä vähenee ja vastaavasti merkkiainepitoisuus laskee.



Munasarjasyövän levinneisyysluokitus



Levinneisyysaste I
Syöpäkasvain on rajoittunut joko toiseen tai molempiin munasarjoihin.


Levinneisyysaste II
Syöpäkasvain on levinnyt munasarjojen ulkopuolelle, mutta rajoittunut lantion alueelle.


Levinneisyysaste III
Syöpäkasvain on levinnyt munasarjojen ulkopuolelle, mutta rajoittunut vatsaontelon alueelle.


Levinneisyysaste IV
Syöpäkasvain on levinnyt maksaan tai vatsaontelon ulkopuolelle.


Munasarjasyöpä pyrkii leviämään lantion ja vatsaontelon imusolmukkeisiin ja vatsakalvoon ja kasvamaan sisäelinten ympärille.

Sairauden myöhäisvaiheessa se voi levitä verenkierron mukana myös maksaan, keuhkoihin, luustoon tai keskushermostoon.




　


Hoito


Munasarjasyöpää hoidetaan sekä leikkauksella että solunsalpaajahoidolla.

Sädehoitoa käytetään harvoin.

Leikkauksessa otetaan runsaasti kudosnäytteitä lantiosta ja vatsaontelon alueelta, palleasta ja imusolmukkeista. Molemmat munasarjat, munanjohtimet, kohtu, umpisuoli ja vatsapaita poistetaan. Lantion alueen ja sydämen päävaltimon eli aortan viereiset imusolmukkeet poistetaan. Kasvainkudos pyritään poistamaan niin täydellisesti kuin mahdollista.

Jos kyseessä on hyvin erilaistunut, ensimmäisen asteen munasarjasyöpä eikä syöpä ole mikroskoopissa tutkittuna nopeasti leviävää muotoa, leikkaus on riittävä hoito. Ensimmäisen asteen munasarjasyövästä potilas paranee leikkaushoidolla lähes aina, sairaus uusiutuu vain 10%:lla potilaista.

Muissa levinneisyysasteissa annetaan leikkauksen jälkeen solunsalpaajahoitoa eli syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkkeitä. Solunsalpaajat kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön ja ne tehoavat yleensä hyvin munasarjasyöpään sairauden alkuvaiheessa (yli 80%:lle potilaista). Osa vatsaonteloon levinnyttä munasarjasyöpää sairastavista potilaista on parannettavissa pysyvästi leikkaus- ja solunsalpaajahoidolla.

Tavallisesti solunsalpaajahoito toteutetaan 3-4 viikon välein toistettuina tiputuksina, jotka potilas saa joko sairaalan poliklinikassa tai osastolla. Valtaosa hoidoista toteutetaan yhden hoitopäivän kuluessa. Jos leikkauksessa ei ole saatu poistettua kasvainta riittävästi, voidaan joissain tapauksissa muutaman solunsalpaajahoidon jälkeen tehdä uusintaleikkaus.




　


Seuranta


Munasarjasyöpään sairastuneet käyvät kontrolleissa yleensä 2-4 kk välein kahden ensimmäisen vuoden ajan ja sitten 4-6 kk välein seuraavien kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen kontrolliväli pidennetään vuoteen. Vuosittaiset kontrollit jatkuvat 5-10 vuotta.

Seurantakäynneillä lääkäri tekee gynekologisen tutkimuksen ja tutkii vatsan alueen, rinnat ja imusolmukealueet. Lisäksi verinäytteestä voidaan tutkia kasvainmerkkiaine. Kuvantamistutkimukset valitaan yksilöllisesti tilanteen mukaan.




　


Periytyvyys


Ilmeisesti vain pienessä osassa (n. 5-10 %) munasarjasyövistä on taustalla perinnöllinen alttius sairastua. Jos yhdellä lähisukulaisella on kyseinen syöpä, niin naisen oma riski sairastua on noin 5 %.




　


Yleisyys


Munasarjasyöpä on naisten neljänneksi yleisin syöpä.

Suomessa noin 600 naisella vuosittain.

Vaara sairastua tähän tautiin lisääntyy iän karttuessa, mutta sitä esiintyy joskus nuorillakin.




　


Ennuste


Ennuste riippuu syövän levinneisyydestä diagnoosihetkellä.
Sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua noin 85 %, jos syöpä sijaitsee vain munasarjoissa (levinneisyysaste I).
Jos syöpä on levinnyt myös lantion alueelle (levinneisyysaste II), niin elossa on noin 67 %.
Jos tauti on levinnyt lantion ulkopuolelle vatsakalvoon, paikallisiin imusolmukkeisiin ja maksaan (levinneisyysaste III), niin elossa on viiden vuoden kuluttua noin 42 %.
Jos syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä vatsaontelon ulkopuolelle sekä maksaan ja keuhkoihin, on sairastuneista elossa viiden vuoden kuluttua noin 17 %.
Munasarjasyöpä löytyy usein vasta, kun se on levinnyt. Näin ollen kaikista potilaista elää viiden vuoden kuluttua noin 39 %.

Suurin osa munasarjasyövistä uusiutuu ensimmäisten kolmen vuoden aikana, jos on uusiutuakseen.
　


Seulonta

Suomessa ei ole tällä hetkellä käytössä valtakunnallista munasarjasyövän seulontaohjelmaa.

http://www.terve.fi/munasarjasyopa/munasarjasyopa?gclid=CO-m55qJtcACFQv4cgod1EkAtg

http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/syopataudit/munasarjasyopa/