Sappikivitauti

Sappikivitauti

Sappikivitauti on yksi tavallisimmista akuutin vatsakivun aiheuttajista. Naisista siitä kärsii noin 35 % ja miehistä noin 25 %.

Sappi on maksan erittämää vihertävää nestettä, jota erittyy litran verran vuorokaudessa ja josta osa varastoituu maksan alapinnalla sijaitsevaan sappirakkoon. Sappinestettä tarvitaan ravinnossa olevien rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien imeytymiseen. Sapen erittymistä säätelee mm. sappirakkoa supistava suolistohormoni. Sappirakosta lähtevä sappitiehyt kuljettaa sappinestettä pohjukaissuoleen.

Sappikivitaudissa sapesta muodostuu sappirakkoon tai sappiteihin kivimäisiä muodostelmia. Suurin osa sappikivistä esiintyy sappirakossa. Yli 90 % suomalaisten sappikivistä on kolesterolikiviä, jotka muodostuvat kolesterolista ja sappisuoloista. Pigmenttikivet muodostuvat kalsiumista ja sappiväriaineesta.

Taipumus sappikivien muodostumiseen on perinnöllinen. Taudin syntymiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät. Naisilla sappikivien esiintyvyys lisääntyy selvästi 30 ikävuoden jälkeen, miehillä kymmenen vuotta myöhemmin. Ylipaino sekä tietyt sairaudet ja lääkeaineet voivat vaikuttaa taudin syntyyn. Liikunta, terveellinen ruokavalio ja alkoholinkäytön pitäminen kohtuullisena vähentävät sappikivien syntymistä.

Sappikivitaudissa potilaalle voi kehittyä lisätautina sappirakon tulehdus eli kolekystiitti, joka on aina sairaalahoitoa vaativa ja yli 60-vuotiailla jopa vakava tila.
Muita lisätauteja ovat esimerkiksi sappitiekivet ja haimatulehdus.



Riskitekijät

-Ikä
-Naissukupuoli
-Ravitsemus
-Keskivartalolihavuus
-Vähäinen liikunta
-Ummetus
-Diabetes

Oireet

Valtaosa sappikivistä ei aiheuta mitään oireita. Oireet voivat vaihdella ajoittaisista ylävatsakivuista rajuihin sappikivikohtauksiin ja vaikeisiin taudin komplikaatioihin.

Tyypillinen sappikivikohtaus alkaa äkillisesti ruokailun laukaisemana voimistuen minuuttien tai tuntien kuluessa.
Kohtaus syntyy, kun kivi kiilautuu sappirakon kaulaan tai sappirakon tiehyeen. Joskus kipua on vaikea paikallistaa, mutta se tuntuu yleensä kouristuksenomaisena kipuna oikealla ylävatsassa kylkikaaren seudussa. Kivun säteily selkään tai lavan seutuun viittaa sappiperäiseen vaivaan.
Kohtaus voimistuu yleensä minuuttien tai tuntien kuluessa ja voi kestää muutamista minuuteista useisiin tunteihin.

Sappikohtauksen aikana potilas on usein levoton ja pyrkii vaihtamaan asentoa. Kohtauksen aikana potilaan oikean kylkikaaren alla voi tuntua myös painoarkuutta.

Sappikivien aiheuttamat oireet riippuvat siitä, tukkiiko kivi sappirakon kaulan vai sappitiehyen suun. Jälkimmäisessä tapauksessa on seurauksena kipujen ja tulehdusoireiden lisäksi ihon keltaisuus.

Tutkimukset ja hoito

Sappikivitautia epäiltäessä tehdään erilaisia laboratoriotutkimuksia. Ultraäänitutkimus paljastaa sappirakossa olevat sappikivet lähes kaikissa tapauksissa. Muita kuvantamistutkimuksia ovat sappi- ja haimatiehyeiden tähystyskuvaus ERCP, tietokonekuvaus ja magneettikuvaus tai magneettitietokonekuvaus.



sappirakossa oleva sappikivi Alokan ultraäänilaitteen monitorissa. Kiven takana oleva tummempi alua on niin sanottu "akustinen varjo", joka johtuu siitä, että sappikivi ei läpäise ääntä.

Joka toinen sappikivipotilaista selviää yksilöllisellä ruokavaliolla. Ruokavaliossa tulisi välttää rasvaisia ja käristettyjä ruokia sekä suosia kuitupitoisia ja vähän kolesterolia sisältäviä ruokia.

Sappikivikohtauksia hoidetaan väliaikaisesti kipua helpottavilla lääkkeillä.

Liotushoito on lääkehoitoa, jolla sappikivet pyritään hävittämään liottamalla kolesteroli irti kivistä. Sappikivien ulkoisessa murskaushoidossa sappikivet murskataan pienoisvalokaarella iskuaaltojen avulla.

Sappirakon poistaminen leikkauksella on vakiintunut ja turvallinen menetelmä. Leikkauksessa sappirakon ja sappitiehyen välinen tiehyt katkaistaan ja rakko poistetaan. Rakon poistaminen ei vaikuta sapen kulkuun.
Valtaosa sappileikkauksista tehdään tähystystekniikalla.
Myös oireilevat sappiteiden kivet poistetaan yleensä tähystystekniikalla.

Sappirakon poistoleikkaus tehdään nukutuksessa. Taudin oireet helpottavat heti leikkauksen jälkeen. Tähystysleikkauksen jälkeiset kivut ovat avoleikkausta vähäisemmät, tulehdusriski pienempi eikä ihoon jää avoleikkauksen kaltaisia arpia. Sairaalasta pääsee kotiin yleensä jo leikkauksen jälkeisenä päivänä. Työkyvyttömyysaika on 1-2 viikkoa.

Ohjaaminen

Uusien ruokien sopivuutta testattava varovasti.
Painonpudotus tärkeää.
Riittävä liikunta.
Ravinto kuitupitoista ja vähärasvaista.
Kohtuullinen alkoholin, pähkinöiden, kasviproteiinien, kalsiumin, c-vitamiinin on väitetty pienentävän sappikivitaudin riskiä.
Leikkauksen jälkeen kohtuulisesti rasvaa sisältävä ruoka.

Omahoito

Sopiva ruokavalio ehkäisee sappikohtauksia ja vähentää sappikivien aiheuttamia kipuja. Rasvan ja rasvaisten ruokien vähentäminen on olennaista ruokavaliossa. Muiden ruoka-aineiden siedossa on yksilöllisiä eroja, joten niiden sopivuus on itse kokeiltava.

• Syö säännöllisesti ja kohtuullisesti
• Syö monipuolisesti: viljaa, kasviksia, marjoja, hedelmiä ja vähärasvaisia maitotuotteita sekä lihaa ja kalaa
• Tarkkaile ruuan aiheuttamia vaivoja. Oireet ovat yksilöllisiä ja usein vasta suuret määrät jotain ruoka-ainetta aiheuttavat oireita
• Vältä rasvaisia ja rasvassa paistettuja ruokia

Vältä seuraavia tuotteita:

• Ranskalaiset ja paistetut perunat, perunalastut
• Rasvaiset leivonnaiset, munkit, viinerit ja leivokset, lihapiirakat
• Täysmaito, kulutusmaito, rasvaiset maito- ja juustovalmisteet, kananmunan keltuainen
• Rasvainen liha, makkarat, öljyyn säilötyt kalat
• Rasvaiset jälkiruoat, kastikkeet, majoneesi, mantelit ja pähkinät, suklaa

Lisäksi seuraavat tuotteet saattavat aiheuttaa vaivoja - kokeile niiden sopivuutta:

• Tuore kurkku, paprika, lanttu, nauris, retiisi, useimmat kaalit ja hapankaali, sipuli, herneet, pavut, sienet
• Tuore omena, päärynä, melonit, avokado, oliivit
• Vastaleivottu leipä ja pulla
• Kahvi, alkoholi, voimakkaasti savustettu tai maustettu ruoka, etikka ja etikkasäilykkeet

Lähteet:
http://www.tohtori.fi/?page=2442205&id=8500136
http://www.terve.fi/sappikivet/sappikivitauti-potilasohje
http://www.gastrolab.net/ksqgalf.htm
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00010

Top

Top keskustelu

Työpaikka kiva

Työkaverit otti hyvin vastaan

Pääsin tekemään kaikkea

opinnäyte tilanne

Anniina Jenni
Parkkinson
Tilanne : Materiaalit on, aloitettu on

psyykelääkkeet

Bentsodiatsepiini

Ahdistuneisuus, unettomuus

Diapam

Vaikuttava aine

Diatsepaami, joka on bentsodiatsepiini.

Käyttötarkoitus

Lääkettä käytetään ahdistuneisuuden, levottomuuden ja tuskatilojen hoitoon.

Lisäksi sitä voidaan käyttää unettomuuden, epileptisten kohtausten, vaikeiden alkoholin vieroitusoireiden ja lihaskramppien hoitoon sekä esilääkkeenä leikkausten yhteydessä.

Annostus

Lääkärin ohjeen mukaan. Iäkkäät ja heikkokuntoiset ovat herkempiä kuin terveet keski-ikäiset lääkkeen rauhoittavalle ja myös haitallisille vaikutuksille. Vanhuksilla diatsepaamia pitää käyttää erityisen varovaisesti. Ahdistuneisuuden hoidossa lääkettä käytetään enintään pari kuukautta. Unettomuuden hoidossa lääkettä käytetään muutaman päivän ajan tai enintään kaksi-neljä viikkoa. Pitkäaikainen käyttö heikentää lääkkeen vaikutusta ja aiheuttaa riippuvuutta.

Lääkkeen ottaminen

Tabletit niellään runsaan nesteen kera. Oraalisuspensio annostellaan millilitroina mitan avulla. Lääkeannoksen voi ottaa joko tyhjään mahaan tai ruokailun yhteydessä.

Vaikutustapa

Diatsepaami vaikuttaa aivoissa siten, että se rauhoittaa ja vähentää ahdistusta ja tuskaisuutta. Lisäksi se väsyttää, rentouttaa lihaksia ja estää kouristuksia.

Haittavaikutukset

Lääke voi aiheuttaa päiväaikaista väsymystä. Lisäksi etenkin iäkkäillä voi ilmetä huimausta, kaatuilua, sekavuutta ja muistihäiriöitä. Jos lääkettä käytetään päivittäin useita viikkoja, se voi johtaa lääkeriippuvuuteen. Tämä ilmenee yleensä siten, että äkillisen lopettamisen jälkeen esiintyy ohimeneviä lopetusoireita, muun muassa päänsärkyä, ärtyneisyyttä ja vapinaa. Lopetusoireita voidaan vähentää pienentämällä lääkeannosta vähitellen. Lääke heikentää ajokykyä ja koneiden käyttökykyä. Lääkkeen käytön aikana pitää välttää alkoholin käyttöä. Alkoholi, psyykenlääkkeet ja muut rauhoittavat lääkkeet tehostavat lääkkeen vaikutuksia ja yhteiskäyttö saattaa johtaa yllättäviin reaktioihin. Mahdollisista muista yhteisvaikutuksista kannattaa keskustella lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa.

Raskaus ja imetys

Lääkettä ei yleensä käytetä raskauden aikana ja imetyksen yhteydessä.

Säilytys

Säilytä tabletit ja oraalisuspensio huoneenlämmössä (15-25 °C).

Ulkonäkö

2 mg ja 5 mg tabl. valkoisia tai melkein valkoisia tasaisia, viistoreunaisia, jakouurteellisia tabletteja, 2 mg tabl. koodi ORN 11, 5 mg tabl. koodi ORN 12; 10 mg tabl. sininen, tasainen, viistoreunainen, jakouurteellinen tabletti, koodi ORN 13; oraalisuspensio vaaleanpunainen tai punainen mansikanmakuinen suspensio.

Hoidossa olen tavannut kyseisen lääkkeen. vaikutuksista olen huomannut lähinnä uneliaisuuden.

Psykoosilääkket

Serenase

Vaikuttava aine

Haloperidoli.

Käyttötarkoitus

Lääkettä käytetään erilaisten psykiatristen sairauksien hoitoon, etenkin kun niihin liittyy kiihtyneisyyttä ja tuskaisuutta. Pieninä annoksina lääke soveltuu myös muun tuskaisuuden ja jännittyneisyyden hoitoon. Se tehoaa myös pahoinvointiin, oksenteluun ja nikotukseen.

Annostus

Lääkärin ohjeen mukaan. Annostus vaihtelee riippuen oireiden voimakkuudesta ja potilaan yksilöllisistä ominaisuuksista. Joissain tapauksissa lääkettä voidaan annostella ruiskeena pitkin väliajoin.

Lääkkeen ottaminen

Tabletit niellään vesilasillisen kera. Oraaliliuos annostellaan yleensä tipoittain, ja se on hyvä huuhtoa alas nesteen kera. Lääkäri tai hoitaja annostelee ruiskeliuoksen lihaksen sisälle.

Vaikutustapa

Lääke vaikuttaa keskushermoston välittäjäaineisiin siten, että aivojen ylikiihottunut toiminta rauhoittuu.

Haittavaikutukset

Lääkkeen yleisimmät haittavaikutukset ovat ahdistuneisuus, unettomuus, päänsärky ja liikehäiriöt. Joskus voi esiintyä myös masentuneisuutta, uneliaisuutta, vapinaa, huimausta, ummetusta, suun kuivumista tai painon muutoksia. Tarkkaavaisuus liikenteessä voi heikentyä etenkin hoidon alussa. Lääke saattaa voimistaa alkoholin vaikutuksia keskushermostossa.

Raskaus ja imetys

Lääkäri arvioi lääkkeen käytön raskauden ja imetyksen aikana.

Säilytys

Tabletit: Ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Injektioneste, liuos, ja oraaliliuos: Huoneenlämmössä (15-25 °C). Injektioneste säilytettävä alkuperäispakkauksessa, koska valmiste on herkkä valolle. Oraaliliuos ei saa jäätyä.

Ulkonäkö

1 mg tabl: Valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera, toisella puolella ristikkäisjakouurre, toisella merkintä "JANSSEN".

4 mg tabl: Valkoinen, pyöreä, kaareva, toisella puolella merkintä "JANSSEN", toisella "H/4".

10 mg tabl: Keltainen, pyöreä, kaksoiskupera, jakouurteellinen, toisella puolella merkintä "JANSSEN", toisella "H/10". Jakouurre on tarkoitettu vain nielemisen helpottamiseksi eikä jakamiseksi yhtä suuriin annoksiin.

Injektioneste, liuos: Kirkas, väritön injektioneste.

Oraaliliuos: Kirkas, väritön neste.

Olen muutaman kerran tavannut lääkken en niin useasti että osaisin huomata vaikutuksia tai sivuvaikutuksia koska en tunne ihmisiä ennalta.

 

Masennuslääkkeet

Sepram

Vaikuttava aine

Sitalopraami.

Käyttötarkoitus

Lääkettä käytetään eri syistä aiheutuneen masennuksen hoitoon. Lisäksi se auttaa paniikkihäiriöissä sekä julkisten paikkojen pelkotiloissa. Sitä käytetään myös estämään masennuksen palautumista tai uusiutumista. Alle 18-vuotiaille lääkettä ei määrätä.

Annostus

Lääkärin ohjeen mukaan. Annostus vaihtelee riippuen oireiden voimakkuudesta sekä potilaan iästä ja muista yksilöllisistä ominaisuuksista. Lääkehoito kestää tavallisesti useita kuukausia. Joissakin tapauksissa lääkäri saattaa jatkaa hoitoa pienellä lääkeannoksella vuosienkin ajan estääkseen masennuksen uusiutumista.

Lääkkeen ottaminen

Tabletti niellään runsaan nesteen kera ruokailusta riippumatta. Lääkeannoksen voi ottaa mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä, mutta annos tulisi ottaa aina suunnilleen samaan kellonaikaan.

Vaikutustapa

Lääke kuuluu selektiivisiin serotoniinin takaisinoton estäjiin (SSRI). Se säätelee keskushermoston toimintaa ohjaavan serotoniinin vaikutuksia siten, että vaikeasti masentunut mieliala kohoaa. Vaikutus ilmaantuu tavallisesti 2 - 4 viikon kuluttua hoidon aloituksesta.

Haittavaikutukset

Lääkkeen yleisimmät haittavaikutukset ovat unen muutokset, lisääntynyt hikoilu, pahoinvointi ja suun kuivuminen. Joskus voi esiintyä myös ruokahaluttomuutta, painon tai sukupuolivietin alenemista, hermostuneisuutta, sekavuutta, vapinaa, tuntohäiriöitä, huimausta, korvien soimista, mahavaivoja tai kutinaa. Haittavaikutukset lieventyvät usein hoidon jatkuessa. Joskus itsetuhoisuus voi lisääntyä hoidon alussa.

Raskaus ja imetys

Valmistetta ei suositella käytettäväksi raskauden aikana eikä imetyksen yhteydessä, ellei lääkäri katso tätä äidin hoidon kannalta välttämättömäksi.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Ulkonäkö

10 mg: Pyöreä, valkea, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toisella puolella on merkintä CL. 20 mg: Soikea, valkea, jakouurteellinen, kalvopäällysteinen tabletti, jonka uurteen molemmilla puolilla symmetrisesti sijaitsevat kirjaimet C ja N. 30 mg: Soikea, valkea, jakouurteellinen, kalvopäällysteinen tabletti, jonka uurteen molemmilla puolilla symmetrisesti sijaitsevat kirjaimet C ja P. 40 mg: Soikea, valkea, jakouurteellinen, kalvopäällysteinen tabletti, jonka uurteen molemmilla puolilla symmetrisesti sijaitsevat kirjaimet C ja R.

20 mg:n, 30 mg:n ja 40 mg:n tabletit voidaan puolittaa.

 

En ole koskaan törmännyt kyseiseen lääkkeeseen.

 

Lähde: http://www.tohtori.fi/laakeopas/

Munasarjasyöpä

Munasarjasyöpä


　
 Aiheuttaja
Munasarjasyöpä syntyy munasarjojen kudoksen terveiden ja hyvänlaatuisten solujen alkaessa muuttua pahanlaatuisiksi.

Hyvänlaatuiset kasvaimet ovat munasarjoissa melko yleisiä - vain 15 % niistä on pahanlaatuisia. Kasvaimen pahanlaatuisuuden riski kasvaa naisen iän myötä.

Munasarjoissa esiintyy myös ns. borderline kasvaimia, jotka sijoittuvat hyvän- ja pahanlaatuisen välimaastoon.

On arvioitu, että

Munasarjasyöpä voi kasvaa paikallisesti munasarjassa. Se saattaa myös levitä ympäristöönsä, esimerkiksi vatsakalvoon, sisäelimien päälle sekä lantion että vatsaontelon imusolmukkeisiin. Pitkälle edenneissä tapauksissa syöpä voi lähettää verisuonten kautta etäpesäkkeitä maksaan, luustoon, keskushermostoon tai keuhkoihin.


Riskitekijöitä munasarjasyövälle ovat lapsettomuus ja lapsettomuushoidot, pitkäaikainen (>10 vuotta) hormonikorvaushoito vaihdevuosien aikana sekä pitkäaikainen klomifeenilääkitys.

5-10 % suomalaisten munasarjasyövistä on periytyviä. Riskiryhmään kuuluvat ne naiset, joiden suvussa esiintyy munasarjasyöpäoireyhtymä, rinta- ja munasarjasyöpäoireyhtymä (BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio) tai periytyvä paksusuolioireyhtymä (HNPCC).

Sairastumisriskiä puolestaan pienentävät mm. synnyttäneisyys, ehkäisytablettien käyttö sekä sterilisaatio.

　


Oireet

Varhaisvaiheessa munasarjasyöpä voi olla oireetonkin, mutta yleensä se aiheuttaa oireita.

Munasarjasyöpä on valitettavasti salakavala sairaus. Se aiheuttaa epämääräisiä vatsaoireita, ja se huomataankin usein vasta myöhäisessä vaiheessa. Yli puolella potilaista sairaus on toteamishetkellä ehtinyt levitä muihin elimiin.

vatsan turpoaminen/täyteläisyys
maha- tai alaselkäkipu.
paineoireet
vatsakipu
verenvuoto
ummetus
virtsaamisongelmat
ruokahaluttomuutta
laihtuminen
väsymystä.

Vatsan turpoaminen johtuu nesteen keräytymisestä vatsaonteloon tai kasvaimen kasvusta.


Toistaiseksi ei ole löydetty sellaista seulontamenetelmää, jolla sairaus voitaisiin havaita varhaisvaiheessa.


Näitä oireita voi esiintyä myös muissa sairauksissa kuin munasarjasyövässä.
　



Diagnoosi

Munasarjasyöpä löytyy usein gynekologisen tutkimuksen yhteydessä.

Lääkäri tekee aluksi kaikututkimuksen, jossa saadaan käsitys munasarjojen tilasta. Tutkimus tehdään emättimen kautta.

Munasarjoissa esiintyy usein myös hyvänlaatuisia kystoja eli rakkulakasvaimia, joista osaa häviää itsestään seurannan aikana.

Jos kaikututkimuksen löydös on epäilyttävä, tulisi jatkotutkimukset ja mahdollinen leikkaus tehdä syövän hoitoon erikoistuneessa sairaalassa.

Leikkauksessa kaikki syöpäkudos pyritään poistamaan ja levinneisyyden määrittäminen perustuu leikkauksessa tehtyihin havaintoihin ja otettuihin näytteisiin.

Munasarjasyövän levinneisyyttä tutkitaan lisäksi keuhkojen röntgenkuvalla ja maksan kaikukuvauksella. Tarvittaessa kuvataan vielä suolistoa ja virtsateitä.

Verinäytteestä tutkitaan ns. kasvainmerkkiaineet, jotka ovat kasvainsolujen vereen erittämiä aineita (CA 125, TATI ym.). Merkkiainepitoisuutta voidaan käyttää hyväksi hoidon tuloksellisuuden arvioinnissa ja myös myöhemmässä vaiheessa sairauden seurannassa.

Jos hoito tehoaa hyvin, syöpäsolujen määrä vähenee ja vastaavasti merkkiainepitoisuus laskee.



Munasarjasyövän levinneisyysluokitus



Levinneisyysaste I
Syöpäkasvain on rajoittunut joko toiseen tai molempiin munasarjoihin.


Levinneisyysaste II
Syöpäkasvain on levinnyt munasarjojen ulkopuolelle, mutta rajoittunut lantion alueelle.


Levinneisyysaste III
Syöpäkasvain on levinnyt munasarjojen ulkopuolelle, mutta rajoittunut vatsaontelon alueelle.


Levinneisyysaste IV
Syöpäkasvain on levinnyt maksaan tai vatsaontelon ulkopuolelle.


Munasarjasyöpä pyrkii leviämään lantion ja vatsaontelon imusolmukkeisiin ja vatsakalvoon ja kasvamaan sisäelinten ympärille.

Sairauden myöhäisvaiheessa se voi levitä verenkierron mukana myös maksaan, keuhkoihin, luustoon tai keskushermostoon.




　


Hoito


Munasarjasyöpää hoidetaan sekä leikkauksella että solunsalpaajahoidolla.

Sädehoitoa käytetään harvoin.

Leikkauksessa otetaan runsaasti kudosnäytteitä lantiosta ja vatsaontelon alueelta, palleasta ja imusolmukkeista. Molemmat munasarjat, munanjohtimet, kohtu, umpisuoli ja vatsapaita poistetaan. Lantion alueen ja sydämen päävaltimon eli aortan viereiset imusolmukkeet poistetaan. Kasvainkudos pyritään poistamaan niin täydellisesti kuin mahdollista.

Jos kyseessä on hyvin erilaistunut, ensimmäisen asteen munasarjasyöpä eikä syöpä ole mikroskoopissa tutkittuna nopeasti leviävää muotoa, leikkaus on riittävä hoito. Ensimmäisen asteen munasarjasyövästä potilas paranee leikkaushoidolla lähes aina, sairaus uusiutuu vain 10%:lla potilaista.

Muissa levinneisyysasteissa annetaan leikkauksen jälkeen solunsalpaajahoitoa eli syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkkeitä. Solunsalpaajat kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön ja ne tehoavat yleensä hyvin munasarjasyöpään sairauden alkuvaiheessa (yli 80%:lle potilaista). Osa vatsaonteloon levinnyttä munasarjasyöpää sairastavista potilaista on parannettavissa pysyvästi leikkaus- ja solunsalpaajahoidolla.

Tavallisesti solunsalpaajahoito toteutetaan 3-4 viikon välein toistettuina tiputuksina, jotka potilas saa joko sairaalan poliklinikassa tai osastolla. Valtaosa hoidoista toteutetaan yhden hoitopäivän kuluessa. Jos leikkauksessa ei ole saatu poistettua kasvainta riittävästi, voidaan joissain tapauksissa muutaman solunsalpaajahoidon jälkeen tehdä uusintaleikkaus.




　


Seuranta


Munasarjasyöpään sairastuneet käyvät kontrolleissa yleensä 2-4 kk välein kahden ensimmäisen vuoden ajan ja sitten 4-6 kk välein seuraavien kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen kontrolliväli pidennetään vuoteen. Vuosittaiset kontrollit jatkuvat 5-10 vuotta.

Seurantakäynneillä lääkäri tekee gynekologisen tutkimuksen ja tutkii vatsan alueen, rinnat ja imusolmukealueet. Lisäksi verinäytteestä voidaan tutkia kasvainmerkkiaine. Kuvantamistutkimukset valitaan yksilöllisesti tilanteen mukaan.




　


Periytyvyys


Ilmeisesti vain pienessä osassa (n. 5-10 %) munasarjasyövistä on taustalla perinnöllinen alttius sairastua. Jos yhdellä lähisukulaisella on kyseinen syöpä, niin naisen oma riski sairastua on noin 5 %.




　


Yleisyys


Munasarjasyöpä on naisten neljänneksi yleisin syöpä.

Suomessa noin 600 naisella vuosittain.

Vaara sairastua tähän tautiin lisääntyy iän karttuessa, mutta sitä esiintyy joskus nuorillakin.




　


Ennuste


Ennuste riippuu syövän levinneisyydestä diagnoosihetkellä.
Sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua noin 85 %, jos syöpä sijaitsee vain munasarjoissa (levinneisyysaste I).
Jos syöpä on levinnyt myös lantion alueelle (levinneisyysaste II), niin elossa on noin 67 %.
Jos tauti on levinnyt lantion ulkopuolelle vatsakalvoon, paikallisiin imusolmukkeisiin ja maksaan (levinneisyysaste III), niin elossa on viiden vuoden kuluttua noin 42 %.
Jos syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä vatsaontelon ulkopuolelle sekä maksaan ja keuhkoihin, on sairastuneista elossa viiden vuoden kuluttua noin 17 %.
Munasarjasyöpä löytyy usein vasta, kun se on levinnyt. Näin ollen kaikista potilaista elää viiden vuoden kuluttua noin 39 %.

Suurin osa munasarjasyövistä uusiutuu ensimmäisten kolmen vuoden aikana, jos on uusiutuakseen.
　


Seulonta

Suomessa ei ole tällä hetkellä käytössä valtakunnallista munasarjasyövän seulontaohjelmaa.

http://www.terve.fi/munasarjasyopa/munasarjasyopa?gclid=CO-m55qJtcACFQv4cgod1EkAtg

http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/syopataudit/munasarjasyopa/

Parkinsontautilääkitys

Parkinsontautilääkitys (Jenna ja Jenni)

Parkinsontautilääkitys

Sairastuminen Parkinsonin tautiin tarkoittaa myös sitä, että joudut käyttämään todennäköisesti koko elämäsi ajan säännöllistä lääkitystä.

Taudin oireita voidaan nykylääkkeillä lievittää usein varsin hyvin, vaikka lääkkeet eivät parannakaan tautia eivätkä estä sen etenemistä.

Annettavan lääkehoidon tarkoitus on pitää tiedon kulku hermosoluista toiseen niin normaalina kuin mahdollista. Joskus jo taudin alkuvaiheessa voidaan käyttää monen eri lääkkeen yhdistelmähoitoa. Lääkkeiden lukumäärä ei sinänsä kerro taudin vaikeudesta mitään.

Lääkehoito aloitetaan aina hitaasti lääkeannosta nostaen. Yleensä lääkitystä vahvistetaan ajan myötä asteittain. Lääkitys on aina yksilöllinen ja siihen tehtävät muutokset voivat eri potilailla olla hyvinkin erilaisia. Lääkkeisiin liittyy usein myös sivuvaikutuksia, jotka voivat joskus olla hankaliakin. Lääkehoito vaatiikin siksi erityisen tarkkaa lääkärin seurantaa.

Kävin lääkärillä ja sain Sinemetiä depottablettina ja Comtessia. Paraneeko tautini näillä?

Levodopa

(tuotenimi: Kardopal, Madopar, Sinemet)

Lääkehoidon kulmakivi on levodopa, joka pyrkii korvaamaan puuttuvan dopamiinin. Koska dopamiini ei pääse tunkeutumaan vaikutuskohtaansa eli aivoihin, annetaan dopamiinin esimuotoa levodopaa, joka on tärkein ja tehokkain Parkinsonin taudin lääkkeistä. Aina hoitoa ei kuitenkaan aloiteta levodopalla ja usein rinnalla käytetään muita lääkkeitä. Lääkitys aloitetaan aina pienellä annoksella ja annosta nostetaan, kunnes löydetään kullekin sopiva lääkemäärä. Sivuvaikutusten ilmaantumisen estämiseksi on parempi sietää jonkin verran Parkinsonin taudin oireita kuin pyrkiä niistä tyystin eroon. Vaikka levodopa alkaa vaikuttaa jo parin viikon kuluttua hoidon aloittamisesta, parhaan tehon esille tulo voi joskus kestää kuukausia. Mahdollisimman tasaisen lääkepitoisuuden saavuttamiseksi lääke annostellaan mielellään neljä kertaa päivässä. Joissakin tapauksissa voidaan myös käyttää pitkävaikutteisia valmisteita.

COMT-estäjät

Entakaponi (tuotenimi: Comtess)

COMT-estäjä estää dopamiinin hajottavan COMT-nimisen entsyymin toimintaa ja lisäävät siten käytössä olevan levodopan määrää. Tällöin levodopaa on enemmän ja pitempään saatavilla ja kerralla annettavan levodopan määrää voidaan vähentää. Toistaiseksi kokemusta on lähinnä tilanvaihteluiden hoidosta pitempään sairastaneilla, mutta kokemus lääkeryhmästä myös muussa käytössä lisääntyy koko ajan. Lääkettä käytetään aina yhdessä levodopan kanssa, koska sen tarkoituksena on nimenomaan tehostaa levodopan vaikutusta. Haittavaikutukset ovat samantyyppisiä kuin levodopalla ja dopamiiniagonisteilla. Valmiste värjää virtsan ruskehtavaksi.

Tolkaponi (tuotenimi: Tasmar)

Entakaponin tavoin vaikuttava tolkaponi on levodopan kanssa käytettävä lisälääke. Tolkaponia voi käyttää vain Lääkelaitoksen eritysluvalla, ja potilaan maksan toimintaa on seurattava säännöllisesti hoidon aikana.

Pohtikaa:

-mihin lääkkeillä pyritään?

-millaisia haittoja lääkkeillä on?

-millaista lääkeohjantaa antaisitte?

-mitä tarkkailette potilaassa lääkehoidon yhteydessä?

-millaisia muita lääkkeitä on olemassa Parkinsonin tautiin?

Parkinsontautilääkitys,

Antikolinergit

biperidini (tuotenimi: Akineton, Ipsatol)

Parhaiten antikolinergit auttavat vapinaan. Niitä käytetään nykyään enää nuorilla potilailla lähinnä lisälääkkeenä hoidettaessa vapinaa tai syljen valumista. Lihasjäykkyyttä ne saattavat hiukan helpottaa, mutta hidasliikkeisyyteen ne eivät vaikuta lainkaan.

Amantadiini

(tuotenimi: Atarin)

Amantadiini vastaa teholtaan antikolinergisiä lääkkeitä, mutta hoidon teho saattaa heikentyä muutaman kuukauden jälkeen. Amantadiinia voidaan käyttää taudin ensimmäisenä lääkkeenä, mutta myös pitkään sairastaneilla, koska se osalla heistä helpottaa dyskinesioita (pakkoliikkeitä). Ei ole erityiskorvattava Parkinsonin taudissa.

Dopamiiniagonistit

Bromokriptiini (tuotenimi: Parlodel)
Pergolidi (tuotenimi: Permax),poistuu markkinoilta
Kabergoliini (tuotenimi: Cabaser)
Pramipeksoli (tuotenimi: Sifrol)
Ropiniroli (tuotenimi: Requip)
Rotigotiini (tuotenimi: Neupro)

Dopamiiniagonistit vaikuttavat suoraan hermosoluissa oleviin dopamiinin kiinnittymiskohtiin. Dopamiiniagonistien teho on heikompi kuin levodopan. Hoito voidaan aloittaa dopamiiniagonistilla, jolloin levodopan aloittamisajankohtaa voidaan siirtää tuonnemmaksi. Useimmiten dopamiiniagonistia käytetään levodopahoidon ohella, jolloin tarvittavat levodopa-annokset ovat pienempiä. Sitä voidaan käyttää myös lisälääkkeenä, jos levodopan teho on huonontunut.

MAO-B-entsyymiestäjät

Selegiliini (tuotenimet: Eldepryl ja Selegilin Generics)

Selegiliini estää aivoissa dopamiinia hajottavaa MAO-B-entsyymiä ja siten lisää käytettävissä olevaa dopamiinimäärää ja sen vaikutusta aivoissa. Selegiliiniä voidaan käyttää ensimmäisenä lääkkeenä tavoitteena siirtää levodopan aloittamista myöhäisemmäksi. Sitä voidaan käyttää myös lisälääkkeenä myöhemmässä taudin vaiheessa, jolloin levodopan tehoa ja vaikutusaikaa voidaan lisätä ja käytettävää levodopa-annosta pienentää. Selegiliini on syytä ottaa aamulla tai keskipäivällä, koska myöhemmin otettuna se saattaa aiheuttaa unettomuutta.

Rasagiliini

(tuotenimi Azilect)

Azilectin vaikuttava aine on rasagiliini, joka estää dopamiinin hajoamista aivoissa ja lisää näin käytettävissä olevan dopamiinin vaikutusta. Parkinsonin taudin hoitoon lääkettä käytetään yksinään taudin varhaisessa vaiheessa tai myöhemmin yhdistelmähoitona levodopan kanssa.

Azilectin on todettu parantavan parkinsonpotilaiden liiketoimintoja taudin varhaisessa vaiheessa ja myöhemmässä vaiheessa lisäävän toiminta-aikaa (ns. ON-aikaa) ilman haitallisten pakkoliikkeiden lisääntymistä.

Azilect on erityiskorvattava Parkinsonin taudin hoidossa ilman levodopaa, kun edullisemmilla MAO-B:n estäjillä ei ole saatu toivottavaa hoitovastetta tai kun MAO-B:n estäjät eivät sovi. Erityiskorvattava lääke on myös yhdistelmähoitona levodopan kanssa potilailla, joilla esiintyy tilanvaihteluja. Peruskorvattava (42 %) Azilect on Parkinsonin taudin hoidossa, kun yllä mainitut ehdot eivät täyty.   

Levodopa + COMT-estäjä

(tuotenimi: Stalevo)

Sisältää levodopaa, karbidopaa ja entakaponia. Tabletteja on kolmea eri vahvuutta. Stalevoa, joka pidentää levodopan vaikutusaikaa, annostellaan yksi tabletti kerrallaan noin 3–6 kertaa päivässä, ja se soveltuu erityisesti tilanvaihteluista kärsiville potilaille. Tutkimukset lääkkeen hyödyistä Parkinsonin taudin varhaisemmassa vaiheessa ovat meneillään. Sivuvaikutukset ovat samantapaisia kuin levodopan ja COMT-estäjän yhdistelmällä.

Duodopa

Pumpun avulla suoraan suoleen annosteltava Duodopa tarjoaa uuden hoitomahdollisuuden pitkään Parkinsonin tautia sairastaneille. Hoito soveltuu tilanvaihteluista kärsiville potilaille, joiden oireita ei pystytä lievittämään toivotulla tavalla suun kautta otettavilla tableteilla. Duodopa-hoidossa potilas kantaa vyölaukussa lääkekasettiin yhdistettyä pumppua.

Hoitomahdollisuudet paranevat

Parkinsonin taudin lääkehoito on kehittynyt valtavasti noin 30 vuoden aikana. Lääketutkimuksia ja lääkekehittelyä tehdään jatkuvasti eri puolilla maailmaa. On täysi syy uskoa, että kehitys etenee ja hoitomahdollisuudet paranevat jatkuvasti. Lähivuosina markkinoille on tulossa useita erilaisia, toistaiseksi tutkimuskäytössä olevia lääkeaineita.

KIRURGINEN HOITO

Nykyisin käytössä olevat kirurgiset hoitomenetelmät ovat 1) talamotomia, 2) pallidotomia, 3) aivojen sisäinen stimulaatiohoito. Kaikki Parkinsonin taudin leikkaushoidot kohdistuvat aivojen keskialueisiin. Suomessa hoitoja tehdään OYS:n, HYKS:n, TAYS:n ja 2014 alussa TYKS:n neurokirurgian klinikoilla. Solusiirrehoito eli dopamiinia tuottavien solujen siirtäminen tyvitumakkeisiin on vasta tutkimusasteella.

Talamotomia

Talamotomiassa käsitellään aivojen talamustumakkeen liiketoimintoja säätelevää osaa. Parhaiten talomotomia soveltuu niille, joiden lähes ainoa vaiva on sietämätön vapina tai joilla on levodopahoidon pitkäaikaisvaikutuksena hankalia tahattomia liikkeitä. Talamotomia ei estä taudin etenemistä eikä sovellut käytettäväksi yksinään Parkinsonin taudin hoitoon.

Pallidotomia

Pallidotomiassa käsitellään liiketoimintojen säätelyssä tärkeää globus pallidum -tumaketta. Se soveltuu lähinnä potilaille, joilla toispuoleiset parkinsonoireet tai lääkityksen aiheuttamat tahattomat liikkeet huonontavat toimintakykyä pitkäaikaisesta lääkehoidosta huolimatta. Pallidotomia ei estä sairauden etenemistä eikä sovellu yksinään Parkinsonin taudin hoitoon.

Stimulaatiohoito

Aivojen sisäisellä stimulaatiohoidolla tarkoitetaan sitä, että potilaan aivoihin asennetaan ohut elektrodi tietylle liikkeitä säätelevän hermojärjestelmän alueelle. Tavallisimmin stimulaatio kohdistetaan molemmille puolille subtalamiseen tumakkeeseen, joskus myös talamukseen tai pallidumiin. Stimulaation taso säädetään oireiden voimakkuuden mukaan sopivaksi neurokirurgian tai neurologian klinikassa.

Stimulaatiohoidon on todettu vähentävän myös tahattomia liikkeitä ja jäykkyyttä. Se stimulaatiohoito soveltuu myös niille, joilla sietämätön vapina on pääasiallinen oire. Taudin etenemisen estäjänä stimulaatiohoidosta ei ole näyttöä eikä myöskään sen soveltumisesta Parkinsonin taudin hoidoksi yksinään.

Solusiirrehoidot

Kudossiirteet, joilla pyritään korjaamaan aivojen dopamiinia tuottavien solujen katoa, ovat vielä kokeiluasteella. Siirteinä käytetään potilaan omia lisämunuaisytimen soluja sekä ihmisen tai sian sikiöiden keskiaivoista peräisin olevia soluja. Kantasolusiirtoja tutkitaan.

Lähde: Suomen Parkinson-liiton julkaisemat tietosivut. ( Päivitetty 25.01.2007)

Neupro

Neupro®-depotlaastarin käyttörajoitukset ovat poistuneet
5.6.2009
Euroopan komissio on poistanut Neupro-depotlaastareiden toimitus- ja käyttörajoitukset Euroopassa. kesäkuusta 2008 lähtien Neupro-laastareiden käyttö ja ja määrääminen idiopaattisen Parkinsonin taudin hoitoon oli rajoitettu vain Neupro-lääkitystä jo saaville potilaille kuukaudeksi kerrallaan.

UCB on nyt siirtynyt Euroopassa kylmäketjupohjaiseen varastointi- ja jakelujärjestelmään ja kaikki varastoissa olleet Neupro-laastarit (2 mg/24 h, 4 mg/24 h, 6 mg/24 h ja 8 mg/24 h on korvattu uusilla laastareilla, jotka on kylmäsäilytetty koko kylmäketjun ajan. Tämä uusi toimintatapa oleellisesti vähentää kidemuodostusta.

Neupro®-laastareita voi käyttää rajoituksetta hyväksytyssä indikaatioissa.*
Neupro®-laastareiden määräämistä ei ole enää rajoitettu yhteen kuukauteen.

Erityiset varotoimet Neupro-laastareiden säilyttämiselle:
• On epätodennäköistä että lumihiutalemaista kidemuodostusta esiintyy, mutta jos potilaat sellaista havaitsevat, heidän tulee ottaa yhteyttä apteekkiin ja/tai hoitavaan lääkäriin.
• Potilaiden tulee säilyttää Neupro-laastarit jääkaapissa – mutta ei pakastelokerossa.
• Potilaiden ei tarvitse kuljettaa Neupro-laastareita erityisissä kylmäpakkauksissa.

Neupro on 1.1.2010 alkaen erityiskorvattava (100 %) sairaudessa Parkinsonin tauti ja siihen verrattavat liikehäiriöt (110).

http://www.parkinson.fi/sairausryhm%C3%A4t/parkinsonin-tauti/hoito

Virtsaneritys